Miksi työuupumuksen ennaltaehkäisy on vaikeaa?

Mitä työuupumus on?

Aiemmin saatettiin ajatella (ei toki virallisissa julkilausumissa), että työuupumus koskee vain laiskoja ja heikkoja. Nyt meistä suurin osa on joutunut kuitenkin myöntämään, että työuupumus voi koskettaa ketä tahansa. Työterveyslaitoksen Miten Suomi voi ? -tutkimuksen mukaan jo joka kymmenes on todennäköisesti työuupunut ja työuupumusriski koskee joka neljättä.

Työuupumus määritellään pitkäkestoisen työperäisen stressin seurauksena syntyneenä tilana, joka heikentää henkilön työkykyä. Työuupumukseen liittyy yleensä uupumusasteinen väsymys, kyynistyminen sekä ammatillisen itsetunnon lasku. Olo on jatkuvasti väsynyt, eikä se helpotu levolla. Asenne työtä kohtaan muuttuu negatiiviseksi, ja henkilö alkaa etääntyä työyhteisöstä. Voi myös esiintyä tunnetta, ettei suoriudu työtehtävistä riittävän hyvin. 

Viime aikoina työuupumuksen määrittelyyn on tuotu lisäksi kognitiivisten eli tiedollisten toimintojen ja tunteiden hallinnan häiriöt. Keskittymiskyky ja uuden oppiminen voivat heikentyä, ja äkilliset tunnereaktiot saattavat yllättää sekä työntekijän itsensä että työyhteisön.

Työuupumuksen merkkejä

• Väsymys, joka ei helpotu levolla

• Kyynistyminen

• Ammatillisen itsetunnon lasku

• Kognitiivisten toimintojen häiriöt

• Tunnesäätelyn häiriöt

Miten työuupumusta tunnistetaan?

Työuupumusta on perinteisesti mitattu kyselyillä. Suomalaisessa työterveyshuollossa käytetään paljon Bergen Burnout Indicator (BBI) kyselyä, kun taas tieteellisissä julkaisuissa käytetyin kysely oli pitkään Maslach Burnout Inventory (MBI). Edellä mainittujen kyselyiden haaste on kuitenkin se, että niille ei ole yleisesti hyväksyttyjä raja-arvoja, joiden avulla lääkäri voisi objektiivisesti arvioida työuupumuksen oireiden vakavuutta sekä erottaa normaalitilanne mahdollisesta kliinisestä ongelmasta, eli kykenemättömyydestä työhön.

Työterveyslaitos on ollut mukana kansainvälisessä verkostossa kehittämässä kyselypohjaista menetelmää, Burnout Assessment Tool:ia (BAT), työuupumuksen tunnistamiseen, jossa on huomioitu myös työuupumukseen liittyvät oireet kognitiivisten toimintojen ja tunnesäätelyn haasteista. BAT on työuupumuksen arviointimenetelmä, jolle on Suomessa hiljattain validoitu kliiniset raja-arvot. Menetelmän laajamittaisempaa käyttöä työterveyshuollon työkaluna on kuitenkin ilmeisesti hidastanut se, ettei kyselyä ole saatavilla digitaalisena versiona.

Käytännössä työuupumusta ei kuitenkaan koskaan arvioida pelkällä kyselyllä, vaan  terveydenhuollon ammattilaiset tekevät myös haastatteluja ja kliinisiä havaintoja arvioidakseen työntekijän työuupumusoireita.

Suomessa työuupumus ei ole virallinen lääketieteellinen diagnoosi, joten sairauslomaa ei voida määrätä työuupumuksen perusteella suoraan. Lääkärit käyttävätkin tilanteen mukaan muita virallisia diagnooseja (esim. masennus, sopeutumishäiriö) sairausloman myöntämiseen silloin, kun työuupumus vaikuttaa merkittävästi työntekijän työkykyyn ja hyvinvointiin ja lepoa on saatava. Työuupumus ilmoitetaan diagnoosin yhteydessä lisäkoodilla, mikä kertoo, että henkilöllä on elämäntilanteen hallintaan liittyvä ongelma.

Perinteisten menetelmien haasteita

Työuupumuksen seulontaan tarkoitetut kyselyt ovat itsearviointimenetelmiä, eli vastaaja valitsee itseään parhaiten kuvaavan vaihtoehdon annettuun kysymykseen. Näihin menetelmiin liittyy aina subjektiivisuuden haaste, eli vastaaja saattaa yli- tai aliarvioida omaa tilaansa. Vaikka subjektiiviset kyselyt tarjoavat arvokasta tietoa, ne eivät aina riitä havaitsemaan työuupumusta ajoissa. Tyypillisiä haasteita ovat:

• Reippaan työntekijän identiteetti: Työntekijä saattaa vähätellä oireitaan tai yrittää antaa itsestään jaksavan kuvan, myös itselleen.

• Psyykkisen kuormituksen “tuntumattomuus”: Kognitiivinen ja tunneperäinen kuormitus eivät tunnu samanlaisena rasituksena kuin fyysinen kuormitus. Psyykkinen kuormitus on kuin verenpaine, jota on vaikea arvioida ilman objektiivista mittausta.

• Viive tiedostamisessa: Työuupumuksen oireet kehittyvät usein vähitellen, jolloin työntekijä havahtuu tilanteeseensa vasta, kun oireet ovat vakavia tai sängystä ei yksinkertaisesti enää pääse ylös. Heikentynyttä keskittymiskykyä tai alentunutta aikaansaamisen tunnetta ei välttämättä osaa yhdistää kohonneeseen työuupumusriskiin. Avun piiriin hakeudutaan liian myöhään.

Työuupumuksen biomarkkereita

Biomarkkereita, eli biologisia tai fysiologisia merkkejä, jolla työuupumus voitaisiin todeta,  on yritetty löytää vuodesta 1990-luvun lopulta lähtien. Tutkimustulokset ovat olleet ristiriitaisia. Tähän osittain vaikuttaa se, että työuupumus ilmiönä kaipaa vielä täsmentämistä - ei olla siis ihan varmoja, mitä ollaan mittaamassa. Eräänlainen muna-kana-ongelma siis.

Biomarkkerit voidaan karkeasti jakaa molekyylitason biomarkkereihin sekä fysiologisiin biomarkkereihihin. Molekyylitason biomarkkereita ovat esimerkiksi kortisoli, sytokiinit ja BDNF (aivojen neurotrofinen tekijä). Monet niistä ovat niin sanotusti invasiivisia, eli edellyttävät kehon ulkopuolisen pinnan läpäisyä ja voivat siten aiheuttaa epämukavuutta tutkittavalle. Kortisoli voidaan mitata myös ei-invasiivisesti sylki- tai virtsanäytteenä, mutta jonkinasteista epämukavuutta tai vähintään hankalia käytännön järjestelyitä niihinkin liittyy.

Fysiologisia biomarkkereita ovat esimerkiksi sykevaihtelu ja ihon sähkönjohtavuus. Nämä mittarit kuvastavat autonomisen hermoston toimintaa ja voivat auttaa tunnistamaan työuupumukseen liittyviä fysiologisia muutoksia.

Ihon sähkönjohtavuuden mittaukset työuupumuksen biomarkkerina

Työelämä on täynnä jatkuvia muutoksia, tiukkoja aikatauluja ja tietotulvaa, jotka voivat haastaa kuormituksen ja palautumisen tasapainon. Ihon sähkönjohtavuuden mittaaminen tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden seurata vireystilojen vaihteluita reaaliaikaisesti ja objektiivisesti. Tämä auttaa yksilöitä tunnistamaan stressitekijät ja löytämään sopivat palautumiskeinot ajoissa. Ihon sähkönjohtavuuden mittauksilla on potentiaalia havaita työuupumuksen fysiologiset merkit ennen kuin kuormitus alkaa näkyä vakavina oireina.

Lue lisää Börnis-tutkimuksesta, jossa tutkitaan ihon sähkönjohtavuuden yhteyttä työuupumukseen Nuanic-sormuksilla.

Nuanic-älysormus työuupumuksen varhaiseen tunnistamiseen ja ennaltaehkäisyyn.

Teknologian rooli työuupumuksen ennaltaehkäisyssä

Teknologiat, kuten Nuanicin älysormus, eivät ainoastaan tarjoa tarkkaa dataa kuormituksesta yksilöille, vaan myös auttavat luomaan turvallisen tavan keskustella työhyvinvoinnista työyhteisössä. Ryhmätason anonyymi data, josta yksilöä ei voida tunnistaa, tarjoaa kattavan näkymän koko työyhteisön hyvinvointiin ja mahdollisiin työkykyriskeihin. Tällainen tieto voi auttaa työnantajaa kohdentamaan työhyvinvointitoimia tehokkaasti ja läpinäkyvästi.

Kohti kestävämpää työelämää

Työuupumuksen ennaltaehkäisy edellyttää kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jossa yhdistyvät objektiiviset mittarit, kuten ihon sähkönjohtavuuden mittaus, ja työyhteisön aktiivinen tuki.

Kun työntekijät oppivat säätelemään omaa vireystilaansa ja organisaatiot sitoutuvat tukemaan hyvinvointia objektiivisen ja anonyymin datan avulla, voidaan luoda kestävämpää ja tuottavampaa työelämää.

Tämä kulttuurimuutos auttaa varmistamaan, että työuupumus ei jää huomaamatta, vaan siihen puututaan ajoissa – niin yksilön, työyhteisön kuin yhteiskunnankin eduksi.

Lähteitä

Danhof-Pont, M. B., van Veen, T., & Zitman, F. G. (2011). Biomarkers in burnout: A systematic review. Journal of Psychosomatic Research, 70(6), 505–524. https://doi.org/10.1016/j.jpsychores.2010.10.012

Heinemann, L. V., & Heinemann, T. (2017). Burnout research: Emergence and scientific investigation of a contested diagnosis. SAGE Open, 7(1), https://doi.org/10.1177/2158244017697154

De Looff, P. C., Cornet, L. J. M., Embregts, P. J. C. M., Nijman, H. L. I., & Didden, H. C. M. (2018). Associations of sympathetic and parasympathetic activity in job stress and burnout: A systematic review. PLOS ONE, 13(10). https://doi.org/10.1371/JOURNAL.PONE.0205741

Maslach, C., & Jackson, S. E. (1981). The measurement of experienced burnout. Journal of Organizational Behavior, 2(2), 99–113. https://doi.org/10.1002/JOB.4030020205 

Salonius, H., Kytölä, P., Pakarinen, S., Mäkikangas, A., Liukkonen, V., & Mauno, S. (2024). Associations of continuous electrodermal activity with job burnout and work engagement. Preprint available on SSRN. https://doi.org/10.2139/ssrn.4726455

Schaufeli, W. B., Desart, S., De Witte, H., Leerstoel Taris, & Work and Organizational Psychology: Occupational Health Psychology. (2020). Burnout Assessment Tool (BAT)-Development, validity, and reliability. International Journal of Environmental Research and Public Health, 17(24), 9495. https://doi.org/10.3390/ijerph17249495

Tronstad, C., Amini, M., Bach, D. R., & Martinsen, Ø. G. (2022). Current trends and opportunities in the methodology of electrodermal activity measurement. Physiological Measurement, 43(2). https://doi.org/10.1088/1361-6579/ac5007